Olen 48-vuotias Vihdin Ojakkalasta.
Perheeseeni kuuluu puoliso, kaksi aikuista jo omillaan olevaa tytärtä, sekä 3-vuotias lapsenlapsi. Kotona meillä on myös kolme koiraa. Asumme maatilalla, jossa kasvatamme joulukuusia.
Minulla on sote alan tutkinto ja syventävinä opintoina mielenterveys,- päihdetyö, sekä täydentävinä opintoina kognitiivisen psykoterapian perusteet päihdetyössä.
Olen ollut työelämässä jo lähes 30 vuotta. Pitäen sisällään työtä varhaiskasvatuksessa, perusterv.huollossa, melenterveys-päihdety, perusopetus, lastensuojelu, perhesosiaalityö lapsiperheiden tukipalvelut.
Haluan vaikuttaa siihen, että mielenterveys- ja päihdepalvelut toimivat, lastensuojelun resurssit ovat riittävät ja ennaltaehkäisevä perhesosiaalityö vahvistuu. Jokaisella tulee olla oikeus saada apua ajoissa, ilman pitkiä jonoja ja pompottelua. Palveluiden integraatio on välttämätöntä, jotta kukaan ei putoa niiden väliin.
Työni mielenterveys- ja päihdepuolella sekä lastensuojelussa on antanut minulle syvällisen ymmärryksen siitä, miten elämän erilaiset kriisit, traumat ja yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat ihmisiin, niin nuoriin kuin aikuisiinkin.
Olen auttanut päihderiippuvaisia miehiä, joilla on usein myös rikostaustaa, irtautumaan riippuvuudestaan ja rakentamaan uutta suuntaa elämälleen. Kotikatkoilla olen ollut tukemassa raitistumista, auttamassa asiakkaita arjen uudelleen rakentamisessa ja ohjaamassa heitä kohti päihteetöntä ja rikoksetonta elämää. Työhöni on kuulunut myös korvaushoidosta vastaaminen, sekä korvaushoidossa olevien asiakkaiden tukeminen, heidän arjessaan selviytymisensä vahvistaminen sekä motivointi kohti itsenäisempää elämää.
Lastensuojelu Valtion koulukoti EHO (erityisen huolenpidon osasto) Olen työskennellyt nuorten kanssa, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin joko perhetilanteensa, mielenterveysongelmien, päihteiden ja siitä muodostuneen riippuvuuden tai rikollisuuden takia. EHO-työssä olen tukenut nuoria päihteettömään elämään, tekemään parempia valintoja ja löytämään vaihtoehtoisia polkuja elämässään. Nuorisokodissa, arviointiosastolla.
Olen työskennellyt perhetyöntekijänä perheiden kanssa, jotka ovat kohdanneet kriisejä, haasteita lapsen kanssa, vanhemmuuden haasteita ja perheen sisäisiä ristiriitoja. Työssäni olen nähnyt, miten tärkeää varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä tuki on perheiden hyvinvoinnille. Jotta voitaisiin välttää lapsen sijoitusta tai huostaanottoa kodin ulkopuolelle.
Työskennellessäni koulussa olen nähnyt ja näen edelleen, miten mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä perheiden haasteet heijastuvat suoraan lasten ja nuorten hyvinvointiin ja oppimiseen.
Varhainen tuki on avainasemassa. Kouluissa pitäisi olla riittävästi koulupsykologeja, kuraattoreita ja koulunkäynninohjaajia, jotta jokainen lapsi ja nuori saa tarvitsemansa avun ajoissa. Lisäksi koulujen, sosiaalipalveluiden ja perheiden yhteistyötä on vahvistettava, jotta ongelmiin voidaan puuttua ennen kuin ne kärjistyvät.
Päihderiippuvuuden vaikutus ei koske vain käyttäjää, vaan koko perhettä, lapset ja läheiset kärsivät usein eniten. Toipumisen tukeminen vaatii sekä yksilöllistä hoitoa että perheen huomioimista.
Päihderiippuvuus voi alkaa monista syistä, kuten traumoista, mielenterveysongelmista, sosiaalisesta paineesta, lapsuudessa koetusta kaltoinkohtelusta, yksinäisyydestä tai väärin käytetyistä kipulääkkeistä. Usein taustalla on myös päihteiden käytön normalisoituminen lähipiirissä tai kyvyttömyys käsitellä vaikeita tunteita ilman kemiallista helpotusta.
Mielenterveysongelmat kytkeytyvät usein muihin haasteisiin, kuten päihdeongelmiin, väkivaltaan tai syrjäytymiseen. Palveluiden pitäisi olla saumattomasti yhdistettyjä, jotta ihminen saa kokonaisvaltaista apua.
Nuorten kohdalla syrjäytymisen ehkäisy on avainasemassa, vaikeuksissa olevien nuorten tukeminen koulutuksessa, työelämässä ja mielenterveyspalveluissa on ratkaisevaa heidän tulevaisuutensa kannalta.
Ennaltaehkäisevä työ säästää rahaa ja inhimillistä kärsimystä, mitä varhaisemmassa vaiheessa perheitä ja yksilöitä tuetaan, sitä paremmat mahdollisuudet heillä on selvitä vaikeuksistaan ilman raskaita korjaavia toimia.
Hyvinvointialueiden rahoituksen lisääminen on monimutkainen kysymys, mutta siihen on useita mahdollisia keinoja:
Ilman riittävää rahoitusta mielenterveys- ja päihdepalvelut, lastensuojelu ja perusterveydenhuolto kärsivät, ja seuraukset näkyvät pitkällä aikavälillä kasvavina kustannuksina ja inhimillisenä kärsimyksenä. Investointi hyvinvointiin on investointi tulevaisuuteen.
Nykyisin liian usein nuoren ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkitystä, vaikka taustalla voi olla traumoja, perhetilanteen haasteita, kiusaamista tai muita elämän kriisejä, joita lääkkeet eivät ratkaise. Lääkitys voi olla osa hoitoa, mutta sen ei pidä olla ensimmäinen eikä ainoa vaihtoehto. Nuori tarvitsee kokonaisvaltaista tukea.
"Ennaltaehkäisyä, tukea ja turvaa, sillä hyvinvointi kuuluu kaikille!"
Vihdin Perussuomalaiset